Aaron Hermunen (s.1977) tarkastelee, kuinka pitkälle näkymän voi riisua, missä menee abstraktin raja. Kuvapinta ilman ihmistä tunnistettavine piirteineen kiehtoo häntä. Hermunen pohtii värin pinttyneitä käyttötapoja taidemaalauksessa, erityisesti abstraktissa/puoliabstraktissa maisemamaalauksessa. Jätämme havainnoimatta, katsomme valikoivasti, poimimme yksityiskohtia, nojaamme opittuun tapaan katsoa asioita ja elementtejä. Hermunen napsii näkymästä palasia, abstrahoi niitä ja häivyttää horisontin.

Pala havaintoa voi olla merenvihreää, kasselinvihreää, myrkynvihreää, kreikanvihreää, smaragdinvihreää tai ruman vihreää. Vihreä on katsojan silmässä. Maalari käyttää vapauksiaan tulkita ja antaa painoarvoa näkemälleen, kokemalleen ja aistimalleen. Komplementtiväreillä taiteilija ehkä kirkastaa tulkintaansa ja lopulta voi vain arvailla, mikä on ollut olevainen, mikä oli olennaista (urbaani)maisemassa. Maalari etsii merkityksiä tyhjyyden ja maalatun väliltä. Hän käyttää maisemaa tekosyynä maalata; maalaus on olemassaolon metafora.

Ansioluettelo